Töölössä

Kun on tarpeeksi urheilupaikkoja vierekkäin, voi päivän mittaan seurata montaa lajia vähin askelin. Muokkatreenejä Jäähallissa, junnufutisturnaus vieressä Bolliksella, A-junkkarien IFK – Tappara harjoitushallin puolella, lisää junnufutista Sonera Stadiumilla. TPS:n B-junnut purkautuivat juuri bussista kohdatakseen jään ajamisen jälkeen IFK:n hekin, mutta sen näkeminen jäi ensi kertaan.

Ollapa vielä kulmilla se aikanaan maan alle visioitu palloilukompleksi, jossa olisi voitu nautiskella esimerkiksi salibandysta.

Kymmenen minuutin, jatkoajan ja rankkariarpajaisten perusteella aloin epäillä Sihvosen olevan oikeassa. Nuorten kiekkolupausten peli muistutti enemmän törmäilyautoja kuin tuhansia tunteja ulkojäillä kikkoja hieroneiden taitureiden temppuja. Ennen oli Martti Jarkko, nykyään kai Nuori Suomi.

Jääkiekko on enemmän hienomekaniikkaa ja taituruutta kuin raakaa voimaa.

– Rauno Korpi.

Parasta pelissä ylärivin iäkkäät herrat, jotka arvioivat tapahtumia leveällä tampereella. Pirä! Pirä! hätääntyi yksi ja tasoitteli sitten: Anteeks ny. Mää innostuin. Kunnon vanhan ajan tosissaan olevia kiekkomiehiä pusakoissaan eikä mitään 2000-luvun semi-ironisia poseeraajia.

Auringon laskettua tuli kylmä. Valonheittimet valelivat Saharaa keltaisilla säteillään, jotka saivat taivaan tavallistakin sinisemmäksi. Kuvismaikka osaisi kertoa tarkemmin, miksi niistä kaikista sinisistä.

(Olen joskus ehdottanut salibandya kuvaaville, että ammuttaisiin porukalla joku peli pelkästään kännyköillä. Ovat vain hekotelleet huvittuneina ja vaihtaneet puheenaihetta. Taidetta syrjitään.)