Urheilua, naisten

Antti O. Arponen tuuppaa Pääkallo.fi:n blogissaan pyörän taas kerran siihen kohtaan, jossa toistellaan samat tutut argumentit naisten salibandyn tasosta.

Kommenteista huokuu, kuinka paljon meitä urheiluhörhöjä mietityttää ja huolestuttaa, ovatko lajimme ja tekemisemme ”oikeaa urheilua” tai ”huippu-urheilua” tai mitä milloinkin vakavasti otettavaa. Aikanaan väiteltiin, onko polvihousuissa pallon perässä juokseminen lainkaan aikuiselle ihmiselle sopivaa touhua.

Absoluuttinen paremmuus kuulemma selvitetään laittamalla pallo keskelle ja pelaamalla. Sillä kriteerillä naisten palloilujoukkueet eivät saa isosti armoa kun jo C-poikien kanssa alkaa tulla seinä vastaan. Monenneksiko parhaita vaikkapa Classicin naiset ovat Suomessa, jos samaan vertailuun otetaan kaikki joukkueet sukupuoleen katsomatta?

Arvokkuus, merkityksellisyys tai seuraamisen arvoisuus ovat sitten toinen asia. Kannattaako juniorijoukkueita seurata, eiväthän ne aikuisille pärjää? Tai alasarjoja? Tai minkään maan minkään lajin liigajoukkueita, jotka eivät ole koskaan voittaneet mestaruutta ja tuskin voittavat tänäkään vuonna?

Mikä tekee pelistä Sinulle merkityksellistä?

Classic ja SB-Pro kohtaavat lauantaina Tampereella naisten Salibandyliigan kärkiottelussa. Kumpikin on tähän saakka voittanut kauden kaikki pelinsä. Minun mielestäni huippumielenkiintoinen matsi.

Lue lisää: Maslow’n tarvehierarkia

7 kommenttia artikkeliin ”Urheilua, naisten

  1. Omassa arvoasteikossa naisurheilu lähtee jonkinlaiselta takamatkalta. Mutta toisaalta hyvin asiansa hoitavat naisurheilijat (yksilöt ja joukkueet) saavat minulta extrapisteitä koska tiedän että heillä tie menestykseen on ollut kivikkoisempi kuin vastaavaan tilanteeseen päässeillä miehillä.

  2. Kannattaako seurata minkään maan minkään lajin liigajoukkueita, jotka eivät ole koskaan voittaneet mestaruutta ja tuskin voittavat tänäkään vuonna?

    Luulin jo aikoinani puolustelleeni naisurheilua kaikilla mahdollisilla argumenteilla, mutta tämä on ihanan freesi näkökulma. Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhan hoito.

    Haluutko Jee avata vähän miksi naisen tie menestykseen on kivikkoisempi kuin miesten?

  3. Suomalainen potkupallo kannattaa ainakin tolla perusteella hylätä kokonaan…

  4. Niin. Jos ”huonoutta” perustellaan sillä, että eivät pärjää sille ja sille, ei lopulta kannata seurata juuri mitään.

    Mutta miksi pitäisi perustella moisella?

    Asiaa joltain etäisyydeltä sivuten:

    Mistä aineksista muuten nousevat mielenkiintoiset keväiset kultti-ilmiöt juniorien ratkaisupeleissä? Vanhemmat, sukulaiset, kaverit ja vastustajat seuraavat junnujoukkueita muutenkin mielenkiinnolla, ja kun vielä huomataan, että jengihän pelaa Suomen mestaruudesta. Yhtäkkiä on faniryhää, bussimatkaa, kotipelissä tuhatta katsojaa, kummaa huumaa.

    Mikä ei kuitenkaan tarkoita, että saman joukkueen seuraavan kauden tavalliset pelit kannattaisi budjetoida tuhannelle katsojalle.

  5. Mielestäni naisten tie menestykseen on kivikkoisempi koska joutuvat painimaan merkittävien uskottavuusongelmien kanssa.

    Jokainen sponsorieuro/harjoitteluvapaa töistä/jne on kovemman työn takana kuin vastaavalla miesurheilijalla.

    Mielipide on omani ja puhdasta mutua, en kuvittele olevani asiantuntija.

  6. Juuri tästä syystä minulla on usein silmät kiinni monesti kun pelaan 5-divarissa, eihän sitä kehtaa katsella. Valmentaja väittää huonoksi, mutta ei se ymmärrä kun eihän me olla menestytty.

    Varsinkin pelien välissä istun mieluiten selkä peliin päin ettei vain tule vahingossa seurattua.

Kommentointi on suljettu.