Murtsi

Lapsuuden ulkohöntsissä Väiskillä meillä ei ollut pelinumeroita eikä kypäriäkään. Mutta sen kotona toimettomana olleen punaisen Jofan takaraivoon askartelin valkoisesta teipistä numeron 17. Koska Matti Murto oli IFK:n tyylikäs huippupelaaja. Enkä edes tainnut silloin tietää, että hänkin oli Väiskin kentän kasvatteja.

Murtsi kuului IFK:hon ja maajoukkueeseen yhtä itsestäänselvästi kuin tähtikilpi tai leijona pelipaitojen etumukseen. Me nojasimme Jäähallin seisomapaikoilla E2:n teräskaiteeseen ja ihailimme kumaraa luisteluasentoa ja härkämäisen vahvaa kiekon suojaamista kulmissa.

Kaikkien aikojen kaudella 1979-80 pisti piste-ennätykset uusiksi Matti Hagmanin johtama ykkönen. Plusmiinustilastoa dominoi kuitenkin Murtsin kakkonen, jonka laidoilla hyökkäsivät Hannu Kapanen ja Harri Linnonmaa takanaan Rassa Hirvonen ja Pepe Lehtonen. Ykkönen sai pelata oman osuutensa näyttävästi 5-5 tai 6-5 kun kakkonen varmisti voiton 3-0-saldollaan.

Viimeisessä pelissään kevään 1983 ratkaisufinaalissa Murtsi kuului vielä rosteriin mutta käveli jäälle mitaliriviin pikkutakki päällä. Viides mestaruus joka tapauksessa.

Nyt Murtsi on poissa, kertovat uutiset, vaan muistot jäävät. Ja numero 17 Jäähallin kattoon.

Suomen Canada Cup -joukkueeseen 1976 Murtsi ei kuulunut, mutta muistojen ääniraita on silti totta kai tämä.

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Murtsi

  1. RIP Murtsi. Tyylikkäämpää pelaajaa saa Suomen kiekkohistoriasta hakea. Murtsia kunnioitti omat sekä vastustajat, todellinen herrasmiespelaaja.

Kommentointi on suljettu.