Flashback Tampereella

Ruotsalaisten joukkueiden kohtaaminen salibandyn alkuhämärissä 25 vuotta sitten oli kokemus. Taktisia vertailuja ei tarvinnut tehdä koska ei ollut kummoisia taktiikoitakaan, mutta svedujen vahvuudet näkyivät paljaalla silmälläkin.

falun_1Kovat tarkat syötöt varmasti pelaajalta pelaajalle, pehmeät haltuunotot, taitavat harhautukset ja raudanlujat laukaukset, joita meikäläisiä luokkaa paremmat pelaajat pommittivat yläkulmiin.

Nuo ajat palasivat mieleen viime viikolla kun Falunin miehet ja Rönnbyn naiset näyttivät suomalaisille mallia Tampere Areenalla. Syöttivät lapaan siinä missä suomalaiset kantapäihin, ottivat syötön haltuun siinä missä suomalaiset pomputtelivat, ohjasivat ilmasyötön takikselta verkkoon siinä missä suomalaiset huiskivat huteja, kiskaisivat yläpeltiin siinä missä suomalaiset päädyn kalaverkkoihin. Ja bonuksena vielä kaksinkamppailut, joissa pallo useimmiten jäi ruotsalaiselle.

Osu siihen! Penkiltä 90-luvulla närkästyneesti kivahdettu ohje, joka silloin nauratti, mutta osuu yllättävän tärkeään.

Kun tekee perusasiat paremmin, kasvaa voiton mahdollisuus samaa tahtia. (Ei silti varmaksi asti: Naisten välierässä Classic näytti silmämääräisesti tekevän useimmat asiat SB-Prota paremmin, mutta hävisi.)

falun_2Nykyiset salibandysukupolvet tekevät pallon kanssa huikeita asioita, ja itsekin olen ajatellut parannuksen paikkojen ainakin poikien puolella olevan fyysisissä ominaisuuksissa ja pelikäsityksessä. Viime viikko kuitenkin palautti ajatuksia takaisin kohti ruutua 1. Tekemistä on yhä myös perustaidoissa, ja nimenomaan peliä palvelevissa sellaisissa.

Neppailuteku ja pelimiehen teku ovat eri asiat, muistutti Twitterissä Perttu Kytöhonka junnujalkapallossakin paljon pohditusta pointista.

Vauhdin lisääminen kaukalossa nostaa tasoerot näkyviin. Kuten kirjoittamisessakin, vauhtia voi aina lisätä, mutta samalla lisääntyvät virheet, muistutti viisaasti Tommy Koponen heti miesten finaalin jälkeen.

Samasta kirjoitti jo 70-luvulla NHL-maalivahti Ken Dryden maailman parhaassa urheilukirjassa The Game:

It starts with speed. It is the essence of the Canadiens’ game – ”firewagon hockey” someone once called it – and Bowman understands speed. He knows that speed is disorienting, that, like an old man in a thirty-year-old’s world, it robs an opponent of coordination and control, stripping away skills, breaking down systems, making even the simplest tasks seem difficult.
– – –
Taktisen puolen ja muutakin kattaa Hakkarainen asiantuntevine kommentoijineen Pääkallossa.

Meren tuolla puolen pureutuu Tampereen viikkoon Gittan.

4 kommenttia artikkeliin ”Flashback Tampereella

  1. Sinänsä varmaan asiaan täysin irrelevantti oma kokemus työpaikkasählystä: Meidän firmassa on paljon ruotsalaisia työntekijöitä ja sählyssä suomalaisten tunteita kuumentaa jatkuvasti ruotsalaisten tapa tehdä ”arvottomia” maaleja -> kuljettavat pallon pahvigossen vartioimaan maaliin tolpan vierestä ja kehtaavat vielä tuulettaakin leveesti. Suomalaiset taas laukovat mielummin paristakin metristä päin pahvia tai ohi. Jotenkin tyyli koetaan lopputulosta tärkeämpänä.

    Ehkä tässä on jotain totuuden siementä isommassakin mittakaavassa? Koska lätkän (säbän?) kotikisoihin tehdään biisi siitä kuinka kiekko (pallo) liruu maaliin? Mielummin fiilistellään ilmaveiviä vuosikausia tai pelaajien hienoa taistelua.

  2. Kirjan Football by numbers alussa pohditaan muun muassa, miksi on muka hienompaa tehdä maali kuuden syötön jälkeen kuin pitkästä rajaheitosta puskemalla.

    Miksi treeneissä liian lähelle maalia / liian helppoon paikkaan päässyt löysää vauhtia ja neppaa pallon leikillisesti veskarille sen sijaan, että runttaisi sen ja veskarin tappamisen meiningillä verkkoon?

  3. ”Arvottomuus” lienee pelaajan silmässä. Itse antaisin näille helpoille maaleille enemmän arvoa puolustamalla tiukemmin/tarkemmin. Jotain arvoa niillä varmaan kuitenkin on jos tunteetkin kuumenevat. Hyvää puolustusta arvostetaan minusta liian vähän Suomessa. Puhutaan tehoista ja ilmaveiveistä, mutta miten olisi jos salibandyliigassa annettaisiin ensi kaudella tuplapaita eniten peittoja tehneelle pelaajalle?

    Oliskohan Paatelaisen bussi Espanjassa tuomittu rankalla kädellä jos olisi tullut 1-0 tappio vaikka puolustus oli erinomainen? Luulen niin vaikka Suomi pelasi mielestäni loistavan pelin ja teki vielä loistavan maalin. Sitä kuuluisaa omaa peliä pitäisi pelata niin pitkälle kuin mahdollista, mutta selvästi parempia joukkueita (ja selvästi huonompia) vastaan kannattaa taktiikkaa soveltaa sopivammaksi.

  4. Kyllä. Ja kyllä, jos maalia ei olisi tullut, olisi kysytty, miksi Suomi pelasi Espanjkaa vastaan tavalla, joka voi tuottaa vain tappion.

    Lajeissa, joissa maaleja helposti tulee vähän (jalkapallo), tuo näyttävyyden kaipuu hyökkäämiselle painoarvoa.

    Salibandyssa ja koripallossa helpompi arvostaa puolustamista. Parhaan peittäjän palkitseminen ideana loistava, veikkaan käytännössä kaatuvan tilastoinnin puutteeseen.

Kommentointi on suljettu.