Huutomyrskyn silmässä

… jossain Prahan hallissa vieraan päätä alkaa särkeä jatkuvan ”do-to-ho”-huudon täyttäessä hallin, kun Tshekkoslovakia vain koskee kiekkoon.Huuto on mielipuolinen, kun puolustaja nappaa kiekon omalla alueella ja ylittää kaikki rajat oman hyökkäyksen mukana. Maalista puhumattakaan. Tai väärin vihelletystä jäähystä.
– Es ze jedem! Es ze jedem! raivoaa halli kiitokseksi jokaisesta onnistumisesta.

Kirjoitti jo 1979 Jyrki Laelma teoksessa Vellu Ketola – Ässien Ässä.

Tuo teksti palasi mieleeni salibandyn naisten MM-turnauksessa Brnossa ja Ostravassa puna-sini-valkoisten taistellessa kaukalossa. Huutomyrsky alkoi ja kasvoi heti omien saadessa pallon ja lähtiessä nousuun huipentuakseen laukauksen myötä räjähdykseen tai kollektiiviseen huokaukseen.

Enkä lakkaa ihastelemasta sitä, kuinka virallisen maalikuulutuksen jälkeen juontaja vielä kerran mehutti onnistumista huudattamalla yleisöllä kolmesti maalintekijän nimeä.

Kristyna! JILKOVA! Kristyna!! JILKOVA!! Kristyna!!! JILKOVA!!!

czemm_1

Tshekki ei voittanut maailmanmestaruutta, ei lopulta edes mitalia hävittyään pronssipelin jatkoajalla Sveitsille. Hylkäsikö yleisö silloin omansa valuakseen hiljaa ulos kadulle? Ei. Sveitsin Silvana Nötzlin jatkoaikapommi yläpeltiin hiljensi CEZ Arenan hetkeksi, mutta kohta yleisö jo kiitti omiaan taistelusta seisaalleen nousten.

Ei, koska he voittivat vaan koska he taistelivat ja ennen kaikkea, koska he olivat se oma joukkue.

Mitäkö Jyrki Laelma kirjoitti 1979 suomalaisesta tunnelmasta?

Tampereen ja Helsingin hallit ovat hautausmaita. Niissä kuuluu ja kuullaan vain käheän unilukkarin yksinmessu:
– Siellä on peli! Mitä sä jätkä jäällä teet? Tuu pois!
Vain epäonnistumiset nähdään ja huomataan…

Kärjistys sekin, ja siinä kohdin kontrastialustus suomalaisten syttymiselle kotikisoissa 1974 ja loppuunmyydyssä nuorten EM-finaalissa 1978.

Ei silti. Turhaa on myöskin kannustuspoliisien narina siitä, mikä on oikein- ja mikä väärinkannattamista tai -kannustusta. En itsekään ole koskaan ollut katsomoissa mikään terotöyrylä vaan se takarivin tarkkailija, joka oikein isolla hetkellä saattaa hullaantua jopa taputtamaan. Luonnekysymyskin.

Se oivallus kumminkin, että kyse ei lopulta ole siitä, voittavatko omat vai häviävätkö. Tai ovatko he naisia vai miehiä, junioreita vai aikuisia, amatöörejä vai ammattilaisia. Vaan että he ovat omia ja antavat kaikkensa.

Naisten MM-kisojen jo päätyttyä sain kuulla, että tapahtumaa ei ollut mainostettu lainkaan naisten MM-kisoina vaan olennaisempaan keskittyen.

MM-kisoina, joissa yhtenä maailman parhaista taistelee meidän maajoukkueemme.

czemm_2

2 kommenttia artikkeliin ”Huutomyrskyn silmässä

  1. Miesten MM-kisoissa 2010 oli kyllä Suomessakin aika meteli eikä kaikki lähtenyt niistä hiton torvista.

  2. Oli. Samoin samassa hallissa 2002 kun katto nousi huudon voimasta viisi senttiä Mikael Järven tintatessa pallon Ruotsin maaliin.

    On se mahdollista.

Kommentointi on suljettu.