Pokaaleja, ruutuaikaa ja bileet

Kuka se on, kysyi lisenssin omaava juniori iltapalansa äärestä kun vuoden 2013 urheilijan nimi ilmoitettiin TV:ssä.

Twitter-virran soljuessa ruudun reunassa tuli muutenkin mieleen, että urheilun maailmassa on limittäisiä ja sisäkkäisiä todellisuuksia. Kuten hiihtokeihäsmaailma ja tämä meidän, jossa pomppivat pallot ja kilisee kehikkoon kuminen kiekko.

Palloilusta innostuneemmalle tulee välillä vähän ulkopuolinen olo. Sanoinko välillä? Sanoinko vähän?

Samalla alkaa epäillä niitä katsojalukujakin, joiden mukaan kaikki suomalaiset katsovat TV:stä hiihdon maakuntaviestejä mutta Champions Leaguen finaalia vain minä ja Twitter-seurattavani.

Ettäkö joillain salaisilla tyypeillä jossain salaisissa paikoissa on salaiset mittauslaitteet, joita he klikkailevat kertoakseen, mitä minä katson. Perähikiän vanhainkodin yhteistilassa, veikkaan.

”Vuoden parhaan urheilijan” käsite sinänsä on totta kai mieletön ja mahdoton, joten sitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Urheilugaala, Nobel-illalliset, kirjallisuuden Finlandia-palkinto. Parempaa päälle, pokaaleja ja kunniakirjoja, salamavaloja, naama vilahtamaan telkkarissa, bileet ja pöhinää.

Pöhistään ilon kautta niin kuin jenkit ja ruotsalaiset. Jos hekin ottavat liian vakavasti, älkää kertoko, koska en halua tietää. LAALAALAALAALAA, en kuule.

Vuoden parhaan salibandypelaajan nimeäminen sen sijaan on tietenkin mielekästä ja mahdollista. Tatu Väänänen on oiva valinta.

Itselleni gaalan isoin anti versoi hienosta haasteesta nostaa esiin oma kasvattajaseuransa. Kun tulen pihahöntsystä enkä organisoidusta valmennuksesta, on minun kasvattajaseurani kaverit Väiskin kentällä, jossa tolpat tehtiin lumikökkäreistä.

Kiitos, jätkät. Oli mahtavaa.
– – – – –
Itse asiassa piti kirjoittamani johonkin Putouksesta ja statussignaloinnista.

4 kommenttia artikkeliin ”Pokaaleja, ruutuaikaa ja bileet

  1. Minä tai kukaan lähipiiristäni ei tiedä kuka on Tatu Väänänen. Sen sijaan Tero Pitkämäki on tuttu nimi kaikille, itse asiassa kaikille suomalaisille. Pitkämäki oli myös ihan oikea valinta vuoden urheilijaksi ja sykähdyttävin urheiluhetkikin meni täysin nappiin. Eipä ole valinnat aiemmin osuneetkaan noin hyvin kohdalleen.

  2. Mulla on ihan sama fiilis :D Mietin aina että kuka oikeasti kattoo ampumahiihtoa.

  3. Mä myönnän,että JOS ilmaisilta kanavilta tulee suorana,niin menee hiihdot(maakuntakin),yleisurheilu kuin ampumahiihtokin.

    Tiedän niin Pitkämäen,Väänäsen ja jopa Mäkäräisenkin.

    Ja AINA matkoilla ollessani haluan yhdistää siihen penkkiurheilun paikan päältä katsottuna.On se sitten Serie A,NHL,alppihiihto tai tuo yleisin vaihtoehto,eli reikäpallo.

    On se HUIKEAA katsoa kun Suomen lenttismaajoukkue hakkaa palloa kenttään verkolta tai kun Poutiainen onnistuu.

    Myönnän jopa seuranneeni tuon Urheilugaalankin….siihen tarvitsisi mielestänin saada muutosta.Liian vahvoilla nämä ”vanhat” lajit.

  4. Väänäsetön maailma ja pitkämäetön maailma.

    Kirjoitukseni kumottu vai quod erat demonstrandum?

    Ja maailma, josta löytyvät molemmat ja muutakin. Alkiot, joukko, leikkaus ja unioni, opimme kansakoulun uudessa matematiikassa.

    Itse asiassa ampumahiihto kiinnostaa minua enemmän kuin pelkkä hiihto. Kasvoin Virenin pitkän kirin, Miedon kovan kohtalon ja Kahman kiekkokaarten maailmassa.

Kommentointi on suljettu.