Sählyhörhön hemmotteluviikot

Salibandy on viime aikoina hemmotellut.

Ensin Tampereella cuphuipentuma ja kolmen jatkoaikatrillerin lauantai, sitten Lahden maaotteluviikonloppu ja kolme 60 minuutin trilleriä rankkarikisoineen. Pisteenä i:n päälle pokaalin kohtalon ratkonut poikien rankkarikisa, vaikka varsinainen peliaika siinä vaisummaksi jäikin.

Naiset ennen kaikkea.

On mahdoton osoittaa yhtä tilannetta, joka SB-Pron ja Classicin cupfinaalin nosti erityiseksi. Sen teki joukkueiden koko olemus alkuvihellyksestä viimeiseen tuuletukseen pallon kimmottua jatkoajalla Laura Hietamäestä Classicin verkkoon. Se vauhti, rohkeus, röyhkeys ja häikäilemättömyys, joka Prosta ja Classicista huokui. Jatkuva valppaus ja fokuksen säilyminen kaukalossa, vaikka olisi tapahtunut mitä. Pelaaja tööttäsi toisen yli laidan katolleen, ja kummankin ajatus oli jo seuraavassa tilanteessa ilman edes sitä yhtä katsetta erotuomarin suuntaan.

Oikeudenjakajat saivat osansa vasta ajallaan: Classicin ottaessa ohjeet aikalisällä ja Kassu Saarisen saapuessa samalla puhuttelemaan tuomarit.

MM-finaalissa maalittomaksi pettynyt Eliisa Alanko, josta nyt näki jo avausvaihdossa, että tänään uppoaa vaikka sitten silkalla tahdolla. Ja upposi.

Tällä, tällä pelillä haastetaan Ruotsin maajoukkuekin, nousi ajatus.

Ratkaisu paskamaalilla, kuten pudotuspeleissä melkein pitääkin. Anne Suomalaisen ehdittyä kimauttaa toisessa päässä yläputkeen. Nyt SB-Pron hallittuun kaaokseen kuuluivat myös syötöt hyökkäysalueella omille, ehdotin voiton syyksi. Viime vuosien finaalisarjoista ne ovat puuttuneet.

Ja nyt Lahdessa tyttöjen maajoukkue, joka pohjusti tapahtuman voiton sunnuntain satumaisella nousullaan. Tasoitus kuudella viittä vastaan kun viikonloppuna kaksitoista hutia pomppupalloihin lyönyt Veera Kauppi lättäsi My Kippilän ilmasyötön verkkoon. Ja huipennus: Kaupin maalillenousu yhdeksän sekuntia ennen loppusummeria, erotuomarin kädet ristissä pään päällä ja Kristiina Järvisen viileä rankkari maalin kattoon, jonne pallo kuin laukauksen vakuuttavuutta alleviivaten myös jäi verkon ja laahuksen väliin.

Isoja suorituksia ratkaisuhetkillä samoin kuin Salla Suomelan kohurankkari ja ne muutkin. Taas kolahti omiin Kippilälle ja Kaupeille, kirjasin pelin alussa, ja taas, mutta samat numerot piirtyivät talteen myös lopussa kun voittajat nousivat esiin.

Uskallus ja pelirohkeus ovat tämän päivän kuumia sanoja, ja niitä näkyi.

Ei tämä tulos Ruotsin kaatamista kevään MM-kisoissa takaa, saattoipa pikemminkin herätellä haastajaa. Mutta historian viides voitto Ruotsista on myös ripaus lisää itseluottamusta.

Eivätkä vain naiset. Classic ja SSV cupfinaalissa, ja Classicin silminnähtävä riemu pitkästä, pitkästä aikaa pokaalin kanssa. Nousiko joukkue taas yhden kynnyksen yli matkalla muihinkin voittoihin, yritin Jakke Rantalalle, mutta tämä ei napannut täkyyn. Taitaa uskoa vain systemaattiseen työhön, joka sitten väistämättä lisää voittojen todennäköisyyttä.

Pokaali on samalla mukava lisä Classicin muutenkin kärjessä kiitävälle markkinointityölle. Family on myös Voittaja. Miehissäkin.

U19-poikien lauantain yllätystasuri Ruotsin vanhempaa ikäluokkaa vastaan, vaikka bensa toisessa pelissä loppuikin. Taitoa, oveluutta ja noin kolmemetrinen muuri Miro Tuomala tolppien välissä.

Eikä tässä vielä kaikki. Sekä Tampereen että Lahden hienot tapahtumat ja yleisön kannustus Master of Ceremony Tero Töyrylä etunenässä.