Guru

ainaennenkinJokainen tietää tyypit, jotka ovat löytäneet alaltaan gurun ja haluavat kertoa tämän opeista. Siinä sitten sitten kello käy työpäivää eteenpäin ja seisot käytävällä kuuntelemassa kun huomasit intoilijan liian myöhään etkä enää ehtinyt kääntyä kulmasta ruokalaan päin tai luikahtaa siivouskomeroon.

Niinpä. Joten nyt kun siinä olet, ansassa, annapa kun kerron hiukan Mikko Mäntylän tarinoista.

(Tai mainitsenpa ensin kontrastiksi PowerPoint-esityksen, joka on auki tuossa toisella välilehdellä. Siinä vilisee sellaisia termejä kuin laatujärjestelmä, kehittämisprosessi, toimintaedellytykset, sisältöryhmä, tulosarviointi ja prosessiraportti. Sanoja, jotka tietysti itsekin olisin samaan dokumenttiin naputellut, mutta jotka luettaessa saavat etsimään bullshit-bingon ruudukkoa.)

Mikko Mäntylän jutut ovat jotain muuta. Niihin olen törmännyt Twitter-keskusteluissa säännöllisesti jo pitkään, ja äskettäinen vinkki Periscope-luennoista veti vielä syvemmälle katiskaan. Mäntylä siis vetää kuukauden ajan livenä Periscopessa urheilu- ja seuratoiminta-aiheisia alustuksia / luentoja, joita voi kommentoida sovelluksessa saman tien tai jatkaa keskustelua suljetussa Aina ennenkin – Facebook-ryhmässä, johon liityin. Windows Phone -käyttäjänä ja siis periskoopittomana olen katsonut alustukset jälkilähetyksinä, jotka säilyvät verkossa 24 tunnin ajan. Hubina ja keskuspisteenä Mäntylällä on Aina ennenkin -sivu, josta pääsee käsiksi näihin muihin sisältöihin.

Tähänastisten alustusten aiheita ovat olleet esimerkiksi: Nuorempien, huonompien ja liikunnan harrastajien tehtävä maksaa lahjakkaiden harrastus seuroissa? (aihe, joka kiskaisi minut kanavalle), Voiko yksi valmentaja laadukkaasti ohjata yli 300 pelaajaa viikottain, Onko urheiluseurasi toiminta suunniteltu ammatti- vai OTO-valmentajille?, Mikä erottaa parhaat vaikeiden vanhempien kasvattajaseurat muista? ja 5 tapaa saada lisää lahjakkaita harrastajia lajisi ja seurasi toimintaan.

Mäntylän tarinat erottuvat tavanomaisista seuratoimintapuheista käytännönläheisyydellään: esimerkkejä hyvin (ja huonosti) toimineista ratkaisuista riittää. Miten rahoittaa ammattivalmentajan työpanos seurassa? Kannattaako mieluummin maksaa hyvästä valmentajasta vai hyvästä salivuorosta? Miten saada jäsenet maksamaan toimintamaksunsa? Miksi vanhemmat ovat tyytymättömiä toimintaan? Miksi lapset tuntuvat karkaavan muihin lajeihin? Miten saada mukaan myös ne, joilla on jokin muu päälajina? Kannattaako pyörittää seuran omaa hallia?

Kuunnellessa tulee toistuvasti tunne, että hemmetti, no noinhan se totta kai on, mutta miksei noin aina tehdä? Ikävät mutta totiset tuottojen ja kustannusten suhteet pomppaavat esiin yhä uudestaan mutta myös ratkaisuja niihin. Ja Mäntylä toki sanoo myös asioita, joita ei mieluusti aina oteta esiin, mutta jotka on seuratoiminnassa myönnettävä. Kuten että valmentaja ei elä koutsaamalla pelkästään seuran parasta kilpajoukkuetta illan prime time -vuoroilla. Tai että kovinkaan työ ei vie urheilijaa maailman huipulle ilman erityisominaisuuksia pohjalla.

Rohkaisevana ekstravinkkinä valmentajille, että Mäntylän (joka itsekin valmentaa) mukaan hyville valmentajille kannattaa ja halutaankin maksaa.

Mainitsen vielä, että olen perinteisesti vierastanut puhuvia videopäitä, mutta näitä olen jaksanut kuunnella pitkäänkin. Ulosanti on varsin hyvää ja selkeää eikä ajatus näköjään katkea edes kommentteihin vastatessa.

Tuliko yllä jo selväksi, että suosittelen?