Kenelle huippusalibandy kuuluu?

Me pellet sentään pelin teemme jäällä, perusteli 70-luvulla muistelmissaan Vellu Ketola kantaansa, että pelaajien äänen tulisi kuulua huippujääkiekon päätöksenteossa enemmän.

Salibandyn vääntöteemoja ovat ainakin Salibandyliigan joukkuemäärä ja se, tulisiko mestaruus ratkoa yhdellä Superfinaalilla vai finaalisarjalla. Aiheita, joista Pääkallo on juuri perannut ansiokkaasti seurapomojen mielipiteitä.

Itselläni ei itse kysymyksiin ole sen voimakkaampia mielipiteitä, joten mietin aluksi vain, keillä pitäisi täydellisessä maailmassa olla valta tällaisista asioista päättää.

Parissa päivässä ehdin pohtia asiaa ääneen Twitterissä pari kertaa, ja kommenttejakin kilisi.

Tai

Tai

Varsin mielenkiintoisia näkemyksiä.

Ehdin toisaalla jo julistaa kysymyksen siitä, kuuluuko peli valmentajille vai pelaajille, mielettömäksi, mutta entä tämä? Voidaanko mielekkäästi kysyä, kenelle huippusalibandy kuuluu?

Kuuluuko esimerkiksi Salibandyliiga siihen osallistuville pelaajille ja joukkueille, ja tulisiko niillä olla valta päättää, miten sarja järjestetään?  Vai kenties maksaville katsojille sen mukaan, millaisen sarjan he haluavat nähdä? Vai kuuluuko Salibandyliiga lajin näyteikkunana ja kauneimpana helmenä koko lajille tai ainakin kaikille liiton jäsenseuroille?

Samat kysymykset ovat tietenkin tulleet vastaan muissakin lajeissa. Jääkiekossa, jos oikein muistelen, huippuseurat perustivat runsaat 40 vuotta sitten SM-liigan halutessaan itse päättää, miten huippukiekkoa Suomessa pelataan. Jalkapallossa kuuluu paraikaa manailtavan Palloliiton organisaatiomallia, jossa Peräkylän Ponnistuksella on sananvaltaa maan huippuseurojakin koskettaviin asioihin.

Tämä on tietenkin vain filosofointia, koska käytännössä sarjajärjestelmistä päättää Salibandyliiton hallitus. Jossa, toisin kuin joku antoi ymmärtää, ei näyttäisi olevan pelkkiä liiton pukuherroja ilman pelikokemusta, vaan hyvinkin paljon sellaista, tuorettakin.

Tavoiteltavista päätöksenteon malleista kaikki lienevät kuitenkin yhtä mieltä, teki ratkaisut kuka tahansa. Kuulkoon ennen päätöksiään mahdollisimman laajasti ja vilpittömästi niitä, joita asia koskettaa, tehköön viisaat päätökset ja viestiköön ja perustelkoon ne mahdollisimman huolellisesti ja läpinäkyvästi.

Kuten kaikessa urheilussa ja yhteiskunnassa laajemminkin.