Vaikka Strömberg puuttuukin, tämä Avokatsomon haltuunsa saama sunnuntain kohtaamisen jälkeinen kuva antaa uskoa ihmeisiin…

Pasi Järvisen huima torjuntavire Nokian maalilla. Välillä seisoi vissiin päällään, välillä otti jotenkin takiksella, ihmeteltiin vastaleirissä pölyn laskeuduttua. Ja toisessa päässä Jani Naumanen, joka venyi Henri Johanssonin parhaisiinkin vetoihin.

Johansson elämänsä vireessä mutta kausi ohi. Tuhlausta. Lasse Salminen siviileissä takareisi pelikelvottomana. Vähiin kävivät viimeiset pirkkalaiset – tai siis nokialaiset.

Melkein tippa linssissä Erän komeimpia vauhtihyökkäyksiä ihmetellessä. Klap klap klap – tyyliin lyhyillä syötöillä viidessä sekunnissa nollasta sataan ja kohti maalia. Markus Bollströmin pyöräytys selän takaa Kapasen 7-1-maalissa. Kaunista.

Vanha suosikkipelaajani Elisa Simonen, nyttemmin Virhiä, taukorankkarikisassa.

Mika Myllyniemi ensimmäisen pelin tapaan positiivinen äijä tappionkin hetkellä. Ei selittelyä edes houkuttelevimmissa kohdissa vaan faktojen toteaminen ja rehdit krediitit voittajille, mutta silti tinkimättömän ylpeänä omista.

Jani Naumanen myöhästyi ensi kertaa tilanteesta koko iltana kun hän poikkesi VIP-tilassa vasta muiden pelaajein ehdittyä jo korjata parempiin suihin 20-vuotisjuhlatäytekakun tähteet.

Mobiilisti osoittautui helpoimmaksi seurata Classic-Oilers-pelin ratkaisuhetket @scclassicin tweeteistä. Huutomerkistä pääteltiin varovasti , että Ossi Lahden torjunta ilmeisesti päätti kisan.

Tapiolan Urheiluhalli, lauantai 13.3.

Hot dog, tietenkin. Mutta oliko kauden viimeinen? Managerilegenda Tom Sandell poikkesi muun muassa antamassa rakentavan palautteen siitä kovan onnen nettilähetyksestä. Itse epäilen epäonnistumisen syyksi, että signaali kulki vanhan intiaanien hautausmaan kautta.

En kommer, varoitti Robin Nyberg Niclas Meyeriä. Hmm, samassa viisikossa Niiranenkin. Oilersin salainen ase svenskatalande femman?

Marry me Jussi Piha, luki sydämin koristelussa lakanassa.

Maailmanmestari Jouni Vehkaojan pallonhallinta ja ratkaisut. Ja kruununa, että tosi pelimies muistaa tuulettaa maaliaan kameralle.

Aika monta pelikatkoa erotuomareihin osuneista palloista.

Onhan Mikko Leikkanen vielä vähän kiltti otteissaan, mutta 3+2 pleijaripelissä hei. Lahjakkuutta.

Taistelupari Niiranen - Vapaniemi. Niirasen seläntakaasyöttö, joka avasi paketin täysin. Älä lähre shinne Punkari äläkä Viitanen sinäkään. Rännäli sai lakaista harvinaisen tyhjiin. Niirasen pelisilmä läpi ottelun.

Savolaisen hymy ja peukku katsomon kiivaimmille huutelijoille.

Kuva: Juhani Järvenpää

Käsittelyssä on tietenkin Mika Savolaisen mailanisku Janne Hulmin päähän.

Kirjoitus on hyvin, hyvin surullinen.

Vaikka ei kai sen pitäisi enää yllättää, että keskustelun herättäminen on nuijinut älyllisen rehellisyyden pois Urheilulehden toimittajien työtä haittaamasta.

* That was close, took Pepe by surprise 0-0
* 93:20 And Gerrard could have equalised there.
* FT: The 1st Leg ends 0-1. Second leg a week tonight.

Vähitellen syvempää, @Liverpool_newz, @bbcnews ja vastaavat raporttilinkkeineen. Kimmos succé: Fem mål! huusi @innebandymag sekaan salibandya.

Twitter on aika omiaan livetickermäiseen raportointiin. Yksi tapa luoda eräänlaista yhteistä kokemusta sekä pelin paikan päällä tai ruudussa näkeville sekä tekstin kautta seuraaville.

Salibandya on seassa vaikka Facebookiin verrattuna vielä vähän: @Salibandyliiga, @scclassic, @FBTPori ja @Floorball2010 edelläkävijöiden joukossa. Facebookhan on sählyväelle jo peruskauraa ja kaikkien koti. FBT:n viserryksistä on saanut seurata riemukkaasti päättynyttä loppusuoraa takaisin liigaan, Classic taas kertoo play off -tunnelmista ja kaikenlaista kiintoisaa seurassa tapahtuvaa, junnukuulumisia myöten.

Otsikkolinkkien nostamiseen Twitter toimii aika hyvin ja persoonallisiin oneliner-huomioihin myös. Suosio Suomessakin tuntuu kasvavan hyvää vauhtia, kotimaisia seurattavia on jo ihan eri tahtiin kuin vuosi sitten.

Ihan kiva jos tykkää, kuuluu suomalaisen epäilevä sanonta.

Itse olen tykännyt.

Pasi Peltolan jättäytyminen pois valmennustehtävistä ja keskittyminen työntekoon seuran taustoilla on vuoden salibandyteko. Se saattaa olla koko tämän vuosikymmenen salibandyteko.

Kaukalon ulkopuolella Classic on jo noussut Suomen edistyksellisimmäksi salibandyseuraksi, ja nyt sillä on mahdollisuus tehdä sama kaukalossa.

Classic vuonna 2020 on menestynyt voittajajoukkue, jolla on enemmän kuin kaksi Suomen mestaruutta.

Vai väittääkö joku vastaan?

Se runkosarjassa remeltänyt Happee ei löytänyt vielä viime perjantaiksi Pasilaan. Tarkalla pelillä eka erä meni vielä 1-1, mutta jotenkin se kolmannen erän hurlumhei tuntui sopivan hirville paremmin. SSV on vastustajana vähän kuin Ruotsi, niitä vastaan passailemalla vetäytyy vain nurkkaan kyykkyyn odottamaan armoniskua.

Classicin tappio yllätti. Vuosi sitten SPV-sarjassa uskoin peli pelin jälkeen, että nyt alkavat pelata, mutta sitä päivää ei tullut. Edellisvuonna Tepsiä vastaan kuitenkin. Toisaalta Oilers ei ole niin nuori ja kokematon kuin voisi luulla, päälle Midas ja Vehkaojan paluu… Uusi kevään 1999 VFT? Kiintoisaa nähdä illalla Tapiolassa, missä mennään. Öljymiesten kotipelin kruunaa hot dog, ja tänään pitää mennä ajoissa jonoon, ettei jää ilman.

Liekö Peliveljillä paineita tänään kotona? Ei kai vielä yhden tappion jälkeen. Sen tason joukkueessa tekee tänään maaleja useampi kuin yksi mies.

Henri Johansson puhkui pelihaluja ja itseluottamusta Tapanilassa eikä ollut Hynysenkään ilme innoton. Samaan kastiin vielä Nordlund ja päälle se silmää räpäyttämätön sipaisunsa yläpeltiin rankkarikisan pakkopaikassa. Ensi erästä jäi mieleen Nokian vahdeilta yhteensä yksi torjunta ja siitäkin pallo putosi maaliviivalle josta Huhtimo lakaisi sen verkkoon.

Nokia helppo vastus, huikkasi Lasse Salminen kaukalosta astuessaan rivissä ihmetelleille valo- ja muille kuvaajille. Tosin terveiset menivät hiukan hukkaan kun en huomannut paikalla ketään, joka olisi väittänytkään Nokiaa helpoksi.

Tilastosivuilla kummitteli Tapanilan tuloksessa jokin ”VL”. Vauhtileikittely? Vartiolaiva? Välitetty viesti? Rangaistuslaukauskilpailu siellä minusta käytiin, lyhenteeltään rl tai rlk tai jotain sellaista.

Joskus yksilö pelaa huippuottelun, mutta joukkue häviää silti.

You knew today was special. JD got his favorite dessert, pineapple, and Ciggy was glowing with excess energy after he got home from practice, despite an elbow that he could barely lift over his shoulder. Never mind about the mangled thumb. And Ulfie was feeling it, too. The normally mild-mannered Swede stopped to snap at his kids, who were running around the house. Why was this night different of all other nights?

Larry Sloman: Thin ice – A season in hell with the New York Rangers

Tästä eteenpäin loukkaantumiset pimitetään ja fokus säilytetään. Ja tämä oli vasta yksi peli ja vielä ei ole voitettu mitään ja meidän pitää vielä parantaa tästä paljon ja kaikki on edelleen auki ja vastustaja todella vaarallinen.

Näin viime vuonna, entä nyt?

Ei ihan Sofanaticsia, mutta mielenkiintoinen ikään kuin jaettu kokemus.

Pidetään tämä nyt meidän keskeisenä, mutta muuten kisat tuli seurattua lähinnä Facebookin ja Twitterin kautta, television päiväkoosteiden vilkuilua toisella silmällä siihen päälle.

Kotimaisten yhden, toisen, kolmannen ja neljännen lätkäjätkän viserryksistä jäi epämääräinen yleisimpressio, että Suomen onnistumiset olivat pelaajien ansiota ja epäonnistumiset valmennuksen syytä, suomalaiset mediat yksi toisensa jälkeen syvältä ja olisi hienoa saada Kanadan passi.

Tunnetta, hyvä. Eikä kai tweettejä muutenkaan pidä ottaa ylivakavasti.